Yhteenveto keskusteluista KOL:in ajantasaseminaarissa Kankaanpäässä 10.6.2010

Kansalaisopistojen liiton ajantasaseminaarissa 10.6. saimme taas tilaisuuden esitellä AITURI-hanketta ja kuulla osallistujien ajatuksia tutkimusyhteistyöstä. Noin 70 osallistujan joukko oli lähinnä kansalaisopistojen rehtoreita ja henkilökuntaa. Pienryhmäkeskustelujen jälkeen käytiin läpi, mitä ajatuksia Anja Heikkisen ja Sini Teräsahteen alustus aiheeseen oli herättänyt.

Parissa ryhmässä oli ensinnäkin pohdittu sitä, että yhteyksien ja yhteistyön tiiviyteen vaikuttaa se, sijaitseeko oppilaitoksen paikkakunnan lähellä yliopistoa. Fyysisen läheisyys edesauttaa yhteyksien ja vuorovaikutuksen syntymistä vähintäänkin henkilötasolla ja relevantin tutkimustiedon leviämistä oppilaitoksiin. Oppilaitoksilta, joissa oli vähemmän kokemusta tutkimusyhteistyöstä, tuli viestiä yliopistoille: ”Jalkauttakaa ja rohkaiskaa olemaan yhteydessä kansalaisopistoihin!” Muutamilla oppilaitoksilla on ollut jonkin verran yhteyksiä ammattikorkeakouluihin.

Kentän ammattilaiset toivoivat alan tieteellisen tutkimuksen popularisointia ja ”valmiiksi pureskelua”, sillä tutkimusraportit ovat niin laajoja. Todettiin myös, että oppilaitoksen toiminnan kehittäminen oman henkilöstön tekemän tutkimuksen avulla olisi hidasta ja raskasta, sillä tutkimuksen pitäisi täyttää vaatimukset sekä korkeasta tieteellisestä tasosta että käytännön kehittämisorientaatiosta.

Tutkimusyhteydet ja yhteistyö voisi osallistujien mielestä olla entistä enemmän poikkitieteellistä. Tuttua on kääntyminen kasvatustieteilijöiden puoleen, mutta jonkin muun tahon puoleen voitaisiin kääntyä esimerkiksi johtamiseen liittyvissä kysymyksissä. Yhteistyötahoja ei siis pidä ajatella liian kapeasti. Esimerkkinä poikkitieteellisyydestä kuultiin erään osallistujan tekevän kansalaisopistokenttään liittyvää väitöskirjaa tekniseen yliopistoon.

Yksi pienryhmä ilmaisi huolensa siitä, kuinka hyvin yliopistoissa tunnetaan kansalaisopistokenttää ja vapaata sivistystyötä ja onko kasvatustieteellisten opintojen oppisisällöissä huomioitu vapaan sivistystyö toiminta riittävästi. Tutkimusta pidettiin sen takia tärkeänä, että se palvelisi samalla myös opetusta.

Todettiin, että kansalaisopistokontekstissa tutkimusta ei tarvita sen itsensä vuoksi, mutta sellaista tutkimusta tarvitaan, josta on todellista hyötyä. Yksi tällainen todellinen tutkimustietoa kaipaava aihe on vapaan sivistystyön yhteiskunnallinen vaikuttavuus, mistä oli keskusteltu useammassa pienryhmässä. Yhdessä ryhmässä todettiin, että jos kansalaisopistojen toiminta lakkautettaisiin, näkyisi se palvelutarpeen lisääntymisenä sosiaalitoimistoissa ja terveydenhuollossa. Vaikuttavuuden tutkimista pidettiin myös siksi tärkeänä, että tutkimustiedon avulla kyettäisiin vakuuttamaan päättäjät vapaan sivistystyön oppilaitosten toiminnan tärkeydestä. Yhdestä ryhmästä todettiin, että sopivien mittareiden löytäminen laatua osoittamaan on ikuinen ongelma, sillä vapaan sivistystyön toiminta on ”laatutyötä”. Yhdessä ryhmässä nostettiin esiin Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Jyri Mannisen tekemä tutkimus ”Omaehtoisen aikuisopiskelun vaikutukset”, jossa vapaan sivistystyön koulutustoiminnan vaikuttavuutta on selvitetty erittäin laajalla haastatteluaineistolla. Kyseistä tutkimusta tulisi hyödyntää päättäjien vakuuttamisessa. Arveltiin, että asenteet vapaata sivistystyötä kohtaan päättäjien keskuudessa eivät ole kovin suotuisat. Tulisi selvittää, mistä asenteet kumpuavat, jotta vapaan sivistystyön toimintaa ja toiminnan merkitystä osattaisiin tuoda esille oikeassa valossa.

Muita kansalaisopistojen toimintaa koskevia, tutkimustietoa kaipaavia aiheita on muun muassa aliedustettujen ryhmien mukaan saaminen ja ikäjohtaminen. Todettiin, että tutkimusyhteistyön puutetta olisi syytä nyt lähteä paikkaamaan. Lisäksi vapaan sivistystyön vapaatavoitteisesta opiskelusta ja sen ympärillä olevasta vahvasta pedagogiikasta uskottiin löytyvän paljon tutkimusaiheita kasvatustieteilijöille. Vapaa sivistystyö on vahvaa suomalaista kansanperinnettä, joka kaipaisi arvonpalautusta.

Esimerkkinä tutkimusyhteistyöstä esitettiin erään opiskelijan pyyntö saada tehdä haastattelu pro gradu -tutkielmaa varten. Vastaavanlaista yhteistyötä olisi tarpeen olla kuitenkin olla huomattavasti enemmän. Vapaan sivistystyön aiheiden uskotaan jäävän muun muassa perus- ja lukio-opetuksen kysymysten varjoon.

Eräs osallistuja totesi, että yhteistyön lisäämiseksi molempien tahojen, sekä yliopistojen että kansalaisopistojen, tulisi ottaa askel lähemmäksi toista. Kansalaisopistojen toiminnan arveltiin olevan hieman sulkeutunutta, mutta vastaavasti yliopistoilta kaivattaisiin tiiviimpää yhteydenpitoa. Kentän väen pitäisi ensinnäkin tietää, keneen yliopistoissa ja tutkijakunnassa voisi ottaa yhteyttä esimerkiksi tutkimustarpeiden välittämiseksi. Tutkimusyhteistyötä tarvittaisiin juuri vapaan sivistystyön toiminnan merkityksen ja ”laadun” näkyväksi tekemiseen, mihin alan toimijat pyrkivät toki itsekin, mutta missä tutkimusyhteistyöstä koituisi erityistä hyötyä. Foorumi eri tahoja yhdistämään nähtiin tarpeellisena.

Anja Heikkinen muistutti, että ongelma ei ole niinkään se, ettei vapaasta sivistystyöstä tehtäisi tutkimusta, vaan se, että tehty tutkimus, joka suurimmalta osin on opinnäytetutkimusta, jää hyllyyn pölyttymään eli tehtyä tutkimusta ei hyödynnetä. Yhteyksiä vahvistamalla kenttään päin tutkimusresurssit olisivat paremmassa käytössä ja tutkimus hyödyllistä. Tarvitaan siis uusia tapoja ylläpitää keskusteluyhteyttä. Tutkimusaiheita varmasti riittää, kun yhteydet saadaan toimimaan.

Sini Teräsahde