Kasvatustieteen päivillä 25.11.2010 Rovaniemellä pyydettiin Aikuiskasvatuksen tutkimus -teemaryhmään osallistuvia pohtimaan, minkälaista tutkimusta, tutkijaa ja toimitapoja yliopistoissa arvostetaan ja miten se vaikuttaa yhteyksien ja yhteistyön luomiseen paikallisiin ja kansallisiin käytännön ja hallinnon toimijoihin. Kommenteissa todettiin ensinnäkin, että jatko-opintoja arvostetaan yliopistoissa ja olisi mielenkiintoista tarkastella, mistä jatkotutkintojen opinnäytteiden aiheet syntyvät ja minkälainen yhteyksien ja yhteistyön kulttuuri nykyisin tehtävien opinnäytteiden taustalla vallitsee. Jatkotutkintoja tekevät ovat aikuiskasvatuksen tärkein tutkimusresurssi, mutta jatko-opintojen tekemiseenkin liittyy uhkia. Jatko-opiskelijoiden odotetaan tuottavan kansainvälisiä julkaisuja, mikä johtaa artikkeliväitöskirjojen kasvavaan arvostukseen. Tämäntyyppinen jatkotutkimus taas edellyttää kokopäiväistä työskentelyä, johon on mahdollisuuksia lähinnä nuorilla, mutta vähemmän niillä, jotka ovat aikaisemmin olleet aikuiskasvatuksen jatkotutkintoja tekevien ydinryhmää. Jatkotutkintojen suorittamisen mahdollisuus voidaan nähdä tasa-arvokysymyksenä, sillä kun yliopistotutkimusta rahoitetaan pitkälti julkisin varoin, tulisi eri-ikäisillä olla yhtäläinen mahdollisuus suorittaa niitä.
Eräs osallistuja kommentoi, että hän on joutunut tekemään runsaasti työtä etsiessään oikeutusta käytännöstä nousevalle tutkimusaiheelleen. Tutkija itse on viimein todennut, että käytännöstä nouseva aihe on vähintäänkin yhtä arvokas kuin abstraktimmalla tasolla liikkuva tutkimus. Tutkijapiireissä aihetta on kuitenkin pidetty arkisena, mikä on osoituksena käytäntölähtöisen tutkimuksen vähäisemmästä arvostuksesta.
Eräs osallistuja taas kommentoi, että nykypäivän aikuiskasvatuksen tutkijoita on vaikea tavoittaa, eikä heistä löydy tietoa hakupalvelimilla, mikä heikentää aloittelevien tutkijoiden hakeutumista tutkijayhteisöön. Hänen oma tutkimusaiheensa, keskeyttäminen ammatillisessa koulutuksessa, osoittaa, että tutkimuksen ja hallinnon tiiviimpi vuorovaikutus voisi tuottaa merkittäviä taloudellisia säästöjä koulutukseen käytettävissä resursseissa sekä tehdä koulutukseen osallistumisesta inhimillisempää elinikäisen oppimisen polulla kulkijoille.
Yksi osallistujista kommentoi, että hän on ammatillisessa opettajakorkeakoulussa työskennellessään pohtinut, kuinka pedagoginen osaaminen voitaisiin liittää laajemmin erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden tarkasteluun ja tiedusteli, ovatko ammatilliset opettajakorkeakoulut mukana AITURI-hankkeen verkostomallissa. Hankkeen aikana käydyissä keskusteluissa ammatillinen opettajakorkeakoulutus on kyllä ollut usein esillä, mutta sen ei ole kuitenkaan katsottu edustavan omaa erillistä toimijaryhmää, sillä näissä organisaatioissa toimivat lukeutuvat ”alan ammattilaisiin”. T&K&I -päällikkö olisi avaintaho tutkimusyhteyksien koordinoinnissa ammatillisissa opettajakorkeakouluissa.
tiistai 30. marraskuuta 2010
maanantai 22. marraskuuta 2010
Yhteenveto keskusteluista Ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä
AITURI-hankkeen esittämä verkostomalli toivotettiin tervetulleeksi Ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä 15.–16.11.2010. Verkosto, jolla toimijat tehdään näkyväksi, lisäisi tietoa eri toimijoista ja heidän tarjonnastaan, joka viime kädessä palvelisi kansalaisia, jotka etsivät sopivaa koulutusta itselleen. Verkostoitumisen avulla voitaisiin vähitellen siirtyä ajatuksellisesti moodi 1 -tyyppisestä tiedon tuotannosta historiallisesti muodostunein yhteistyön konventioineen moodi 2:een ja miettiä toimintatapojen muutoksen tarvetta. Myös ammatillisen koulutuksen tutkimuksessa on ollut tarvetta selvittää alan toimijoiden yhteistyön piiloisia konventioita.
Ihmeteltiin myös niitä ajatuksia, että tutkimus ja käytäntö ovat etäällä toisistaan, sillä kasvatustieteellinen tutkimus kohdistuu yleisesti ottaen käytäntöön. Pidettiin erittäin tärkeänä tutkimuksen ”suomentamista” käytännön kielelle. Projektimaiseen tutkimukseen ei ole sisällytetty tulosten viemistä käytäntöön hankkeen päättyessä, vaikka sille olisi selkeästi tarvetta. Yksi keino tutkimuksen ja käytännön vuorovaikutuksen jatkuvuuden takaamiselle on ottaa käytännön asiantuntijoita mukaan jo tutkimusprosessin alkuvaiheessa, mikä vaatii tutkijoilta käytännöstä lähtevän tiedon kunnioittamista.
Ammatillisessa opettajan koulutukseen liittyen todettiin, että nykyisin opettajan osaamisvaatimuksiin sisältyy verkosto-osaaminen ja verkostojen hyödyntäminen. Verkostoja hahmottaessa kohtaa kuitenkin välittömästi kysymyksiä ”Kuka ylläpitää verkostoja?”, ”Miten ne syntyvät?” ja ”Ketä otetaan mukaan?”.
Keskusteltiin myös siitä, että toisaalta verkoston pitää olla monitieteinen, mutta toisaalta siinä tulisi tukea aikuiskasvatuksen identifioitumista omaksi tieteen- ja tutkimuksen alaksi. Kyse on myös koko aikuiskasvatustieteen tulevaisuuden suunnasta.
Sitäkään ajatusta ei pidetä hyvänä, että tutkimuksen höydyllisyyttä käytäntöön arvioitaisiin ”impact factory” -tyyppisen kertoimen avulla. Toisaalta tutkimuksen peruslähtökohtana on, että teoria kuvaa käytäntöä, jolloin hyvä tutkimus on hyvin käytäntöön sovellettavissa. Esimerkkinä Ruotsista kuultiin, että tohtorikoulutukseen hakeutumiselle on asetettu ikäraja, jotta valmistuttuaan henkilö palvelee työelämää vähintään kymmenen vuotta. Todettiin, että kyseessä on ajatteluero, nähdäänkö tohtorin väitöskirjat vain suorituksena vai palveleeko jokainen tutkimus joka tapauksessa tieteenalan kehitystä riippumatta siitä, missä määrin tohtoroituva itse hyödyntää tutkimustaan.
---
Samassa teemasessiossa, jossa esittelimme AITURI-hanketta, oli erittäin mielenkiintoinen esitys, jonka piti tutkimusjohtaja Anna-Liisa Lämsä Ammattiopisto Luovista. Hän on ryhtynyt tekemään systemaattista kartoitusta opistoon liittyvästä tai sen henkilökunnan tekemästä tai parhaillaan tekeillä olevasta tutkimuksesta, mistä voi mielestäni ammentaa hyvää esimerkkiä mahdollisen uuden tutkimusyhteistyöverkoston solmukohtiin suunnitellusta tutkimuksen meta-analyysointitehtävästä.
Lämsä on siis kerännyt tietoa tutkimuksesta ja tehnyt aineistosta kategorisoidun tietopankin, joka on henkilökunnan käytettävissä intranetissä. Hän myös ylläpitää tutkimusaihepankkia, josta kiinnostuneet voivat poimia sopivia aiheita opinnäytetöihinsä. Lisäksi hän vastaa tutkimusluvista, jolloin hän keskustellessaan luvanhakijan kanssa pystyy antamaan neuvoja tutkimuksen suuntaamisesta.
Tällaiseen kategorisoituun tutkimustieto- ja tutkimusaihepankkiin pitäisi olla pääsy laajemmin alalla toimiville ja yhteistyötahoille. Tietopankki ei tietenkään korvaa keskinäisen vuorovaikutuksen tarvetta, mutta olisi oiva keino muiden joukossa tehdä tutkimusta näkyväksi ja hyödynnettäväksi.
Ihmeteltiin myös niitä ajatuksia, että tutkimus ja käytäntö ovat etäällä toisistaan, sillä kasvatustieteellinen tutkimus kohdistuu yleisesti ottaen käytäntöön. Pidettiin erittäin tärkeänä tutkimuksen ”suomentamista” käytännön kielelle. Projektimaiseen tutkimukseen ei ole sisällytetty tulosten viemistä käytäntöön hankkeen päättyessä, vaikka sille olisi selkeästi tarvetta. Yksi keino tutkimuksen ja käytännön vuorovaikutuksen jatkuvuuden takaamiselle on ottaa käytännön asiantuntijoita mukaan jo tutkimusprosessin alkuvaiheessa, mikä vaatii tutkijoilta käytännöstä lähtevän tiedon kunnioittamista.
Ammatillisessa opettajan koulutukseen liittyen todettiin, että nykyisin opettajan osaamisvaatimuksiin sisältyy verkosto-osaaminen ja verkostojen hyödyntäminen. Verkostoja hahmottaessa kohtaa kuitenkin välittömästi kysymyksiä ”Kuka ylläpitää verkostoja?”, ”Miten ne syntyvät?” ja ”Ketä otetaan mukaan?”.
Keskusteltiin myös siitä, että toisaalta verkoston pitää olla monitieteinen, mutta toisaalta siinä tulisi tukea aikuiskasvatuksen identifioitumista omaksi tieteen- ja tutkimuksen alaksi. Kyse on myös koko aikuiskasvatustieteen tulevaisuuden suunnasta.
Sitäkään ajatusta ei pidetä hyvänä, että tutkimuksen höydyllisyyttä käytäntöön arvioitaisiin ”impact factory” -tyyppisen kertoimen avulla. Toisaalta tutkimuksen peruslähtökohtana on, että teoria kuvaa käytäntöä, jolloin hyvä tutkimus on hyvin käytäntöön sovellettavissa. Esimerkkinä Ruotsista kuultiin, että tohtorikoulutukseen hakeutumiselle on asetettu ikäraja, jotta valmistuttuaan henkilö palvelee työelämää vähintään kymmenen vuotta. Todettiin, että kyseessä on ajatteluero, nähdäänkö tohtorin väitöskirjat vain suorituksena vai palveleeko jokainen tutkimus joka tapauksessa tieteenalan kehitystä riippumatta siitä, missä määrin tohtoroituva itse hyödyntää tutkimustaan.
---
Samassa teemasessiossa, jossa esittelimme AITURI-hanketta, oli erittäin mielenkiintoinen esitys, jonka piti tutkimusjohtaja Anna-Liisa Lämsä Ammattiopisto Luovista. Hän on ryhtynyt tekemään systemaattista kartoitusta opistoon liittyvästä tai sen henkilökunnan tekemästä tai parhaillaan tekeillä olevasta tutkimuksesta, mistä voi mielestäni ammentaa hyvää esimerkkiä mahdollisen uuden tutkimusyhteistyöverkoston solmukohtiin suunnitellusta tutkimuksen meta-analyysointitehtävästä.
Lämsä on siis kerännyt tietoa tutkimuksesta ja tehnyt aineistosta kategorisoidun tietopankin, joka on henkilökunnan käytettävissä intranetissä. Hän myös ylläpitää tutkimusaihepankkia, josta kiinnostuneet voivat poimia sopivia aiheita opinnäytetöihinsä. Lisäksi hän vastaa tutkimusluvista, jolloin hän keskustellessaan luvanhakijan kanssa pystyy antamaan neuvoja tutkimuksen suuntaamisesta.
Tällaiseen kategorisoituun tutkimustieto- ja tutkimusaihepankkiin pitäisi olla pääsy laajemmin alalla toimiville ja yhteistyötahoille. Tietopankki ei tietenkään korvaa keskinäisen vuorovaikutuksen tarvetta, mutta olisi oiva keino muiden joukossa tehdä tutkimusta näkyväksi ja hyödynnettäväksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)